3. luku - ammatinetsintää ja kansankauppaa

Deslin Stories: 3. luku - ammatinetsintää ja kansankauppaa

Muutamien viikkojen Rikan puutarha oli edistynyt huomattavasti: kukkapensaat ja maantason apilat elävöittivät pihaa ja kivetys oli tyylikäs lisä. Postilaatikko uudelleenmaalattiin, ja sointuva pyykkinaru pystytettiin pihalle. Kaikkein paras uudistus oli ikkunat: vihdoin viimein sisällä oli päivänvaloa!

Mutta vaikka piha olikin edistynyt huomattavasti...

...sisältä talo näytti edelleen tältä. Sisätilojen uudistuksena vain keittiökalusteet oli tullut vihdoin hankittua, mutta se oli lohkaissut suuren palan Rikan varoista.

Tienestin tarpeessa hän pestautui palomieheksi huoimatta sitoutumispelostaan. Vaikka työ oli rankkaa, sen palkka oli kelvollinen.

Mutta liiankin pian Rikaa alkoi työpaikka ahdistamaan ja hän huomasi joka päivä tahtovansa pian takaisin kotiin hoitamaan kasvejaan. Ne olivat alkaneet tuottamaan satoa hänen suureksi ilokseen.

Tämän satonsa hyödyntääkseen Rika päätti suunnistaa paikalliseen kansankauppaan.

"Onpa hienot tilat", Rika mutisi itsekseen sisään astuessaan. Hän asetti vihanneksensa myyntiin, mutta jäi viettämään aikaa tiloissa...

...mikä taisi kannattaa! Rika tunsi ihastuvansa tuon söpöliinin katseeseen, nimi taisi olla Miikka Meinander. Vihdoinkin löytyi ystävällinen naapuruston asukki, joka jaksoi keskustella Rikan kanssa pidempään kuin kaksi minuuttia!

Muutamien päivien päästä kävi ilmi, että Rikan sato myi yllättävän hyvin kansankaupassa. "Jos tälläkin kerran tienaa, miksen tee siitä elantoani?" hän pohdiskeli itsekseen.

Tuumasta toimeen! Rika irtisanoi itsensä palomiehen työstä, tarkisti kaupungintalon aukioloajat...

...ja suunnisti sinne rekisteröimään itsensä yrittäjäksi.

Kotiin tullessaan hän oli virallisesti yksityisyrittäjä! Onnellisena hän hoiti kasvejaan erityisen pitkään ja huolella. Ainakaan seuraavana aamuna hänen ei tarvinnut nousta aikaisin!

Uuden päivän koittaessa Rika nukkui pitkään, kävi hautausmaalla kalastamassa...

...minkä jälkeen hän kävi lenkillä, jolloin hän törmäsi muutamiin mukaviin naapureihin. Rika tunsi pikkuhiljaa sulautuvansa joukkoon. Ehkä töykeät naapurustolaiset olivat vieroksuneet häntä, koska hän oli ollut uusi.

"Kummallista, voisin vaikka vannoa ettei tuo katakombeista löytynyt tonttu ollut tuossa asennossa kun lähdin... Ihan kuin se ihailisi paprikaani!" Rika kummasteli palatessaan kotiin, mutta kohtautti olkiaan ja suunnisti sisään nukkumaan.

Kolmannen luvun loppu.

Noniin, tämä on nyt valmis, toivottavasti pidit. Hauskana faktana voin kertoa, että oikeasti Rika oli palomiehenä vain yhden päivän.. Pidensin aikaa tarinaan, mutta... hehheh. Taisi tulla lyhyen työuran ennätys.
          Kiitos kun luit, kirjoita mieluusti kommentteihin edes "Luin tarinaasi!" Tykkään aina kommenteista ja palautteesta! Kaltaiseni perfektionisti haluaa aina kehittää itseään! :)

2. luku - lamppuetsintää ja pihasuunnittelua

Deslin Stories: 2. luku - lamppuetsintää ja pihasuunnittelua

Aamulla Rika mutusti aamiaistaan talon "vessassa". Hieman omituista, mille Rikakin nauroi itsekseen, mutta paremman puutteessa ei ollut paljoa vaihtoehtoja.

"Täytyy hankkia tänään lamppu", Rika päätti ääneen rikkoakseen karmivan hiljaisuuden, joka tuntui vieläkin painostavammalta pimeydessä. Talossa ei ollut ikkunoita lainkaan, ja aamuisin valon puutteessa tämä fakta korostui entisestään.
"Tuntuu kuin olisin kauhuelokuvassa..."

Uusien huonekalujen (erityisesti lamppujen) toivossa Rika suunnisti aamupalan jälkeen kaupungin toiselle kaatopaikalle. "Tsk tsk, onpa epäekologista pitää kaatopaikkaa, vieläpä kahta!" hän mutisi itsekseen marssiessaan sisään.

"Olisikos tästä hyötyä?"
Eipä taida olla, mutta ainahan sen voi ottaa mukaansa, minkä Rika tekikin.

Jaha, nyt kyllä löytyi jättipotti
"Tässähän viihtyy hyvin!"

Rika kurkisti sisään kaatopaikan varastorakennukseen ja näki siellä ala-astelaisen tytön tekemässä läksyjään. Hyvänen aika, vaikkei Rikakaan lapsena viihtynyt paljoa kotona, ei hän nyt sentään kaatopaikalla aikaansa viettänyt...

Läksytettyään tyttöä Rika suunnisti takaisin ulos tekemään tuttavuutta vasta saapuneen henkilön kanssa...

...joka juoksikin jo pian karkuun. "Mitä tämä nyt oikein on?! Olenko niin pelottava?!" Rika ihmetteli tyrmistyneenä ja suunnisti vihaisena kotiinsa.

Tosin oli tässä reissussa jotain hyvääkin. "Tulkoon valo!" Rika hihitti itsekseen sytyttäessään löytämänsä toimivan jalkalampun.
Retken muuna saaliina nurkassa kökötti nyt nojatuoli ja käyttökelvoton pesukone.

Pesukoneen korjaamisen toivossa Rika opiskeli hieman laitteiden korjaamista...

...jolla olikin muita yllättäviä seurauksia: hänen naapurinsa pyysi tätä korjaamaan televisionsa.
"Hehheh, tämähän on helppoa!" Rika ajatteli iloisena. Palkaksi työstään hän sai hieman rahaa, jolla paransi asuntoaan.

Uusi aamu, uusi ateria vessassa. Tällä kertaa ei kuitenkaan pimeydessä, kiitos tv:n korjausrahojen!

Auringonnousun koittaessa Rika kalasti jo vapa kädessään rannalla, jonne oli vain muutaman minuutin kävelymatka hänen taloltaan. Siinä kalaa odottaessa hän hyräili ajatuksissaan, pohtien miten taloaan remontoisi.

"Piha kyllä näyttää ankealta..." hän totesi päättäen iskeä siihen ensimmäisenä kiinni.

Samana iltana hän istutti muutaman kaupungilta löytämänsä siemenen, sekä yhden ostetun pensaantaimen.

Tarmokkaasti hän hoiti kasvejaan joka päivä, ja vapaa-ajallaan usein luki puutarhasuunnittelukirjoja kehittääkseen taitojaan. Vielä hän tekisi tästä talosta kotinsa!

Toisen luvun loppu.

Kiitos suuresti kirjoittamistanne kommenteista ^^ Ne auttoivat suuresti! Yritän ottaa kritiikistä opikseni.

       Uusi luku tulee varmaan huomenna. Kiitos ja kumarrus!

1. luku - muuttopuuhia ja kaatopaikka-ateriointia

Deslin Stories: 1. luku - muuttopuuhia ja kaatopaikka-ateriointia

"Onpa nätti maisema!" Rika Deslin huudahtaa katsoessaan ympärilleen uudella kotipihallaan...

...joka itse asiassa näyttää tältä.

Nimi: Rika Deslin.
Ulkonäkö: Keskitumma iho. Vaaleansiniset silmät.
Ruskea pitkä tukka usein löysällä poninhännällä.
Luonne: Ympäristötietoinen, mutta hieman hajamielinen viherpeukalo,
joka on sitoutumispelkoinen ja ruutukammoinen.

Rika on lapsuudessa hieman kovia kokenut, tarmokas nuori nainen. Hänen perheeseensä kuuluu alkoholisti-isä, muusikkoäiti ja laiska veli. Toisin kuin veljensä, Rika ei perinyt tippaakaan äitinsä musikaalisuudesta. Häntä on aina pidetty keskivertoisena, lahjattomana lapsena, ja tästä hän sai kuulla koko lapsuutensa ajan. Hyvin vähän ihmiset tiesivätkään, sillä Rikan viherpeukalon taidoille ei löydy vertaistansa haastajaa.

Palatkaamme nykyhetkeen. Rika maisemia tarpeeksi ihailtuaan kääntää katseensa pihalla tönöttävään kuolleeseen puuhun...

...ja elehtii innostuksensa. Miksi? Tiedä häntä...

Seuraavaksi hän astelee sisään vaatimattomaan kivitaloon, joka oli nyt hänen uusi kotinsa. Veronalan kiinteistötoimisto oli mainostanut halvasta, mutta viehättävästä vanhasta kiinteistöstä joka sijaitsi mukavassa naapurustossa, ja Rika oli ottanut tarjouksen epäluulottomasti vastaan, mitä hän alkoi jo katua...

"Jep, kivalta näyttää. Ainakin talossa on remontin varaa", Rika toteaa huokaisten syvään, yrittäen nähdä valoisan puolen. "Ainakin täällä on lattia!"

Tässä vielä kuvaa ylhäältä käsin, jotta ymmärrämme talon muodon.

Rika astelee ulos ja hengittää syvään pyörittäen samalla olkiaan. "Tästä tulee kova urakka", hän tuumii.

Katsos! Posteljoonipoju tuli! Rika tuppautui iloisesti juttusille tämän kanssa...

...mutta pois astellessaan poika tunsi kylmät väreet selässään. Nohnoh Rika, varo vähän millaisen maineen saat uudessa naapurustossasi!

Rika nappasi lehden mukaansa ja meni sisään suojaan tuulelta, joka oli sinä päivänä erityisen voimakas. Kivitalon nurkissa ulisi tuulen vaikutuksesta, ja Rikan iho nousi kananlihalle.

Hänen veljensä saapui pian pakettiautolla, ja he purkivat Rikan sängyn ja uuden vessanpöntön sen tavaratilasta. Rikan veli puuhasteli pöntön kanssa hetken, ja saadessaan sen asennettua suuntasi takaisin kohti Veronalaa. Rika heilutti tälle hyvästit ja meni takaisin sisään katsomaan lopputulosta. "Ehkä näin selviän yhden yön", hän tuumi.

Saadessaan muuttohommat tehtyä (joita ei paljoa ollu), Rika suunnisti tutkimusretkelle naapurustoon. "Järvi on oikein kaunis ja mukava lisä, saakohan sieltä paljon kalaa..." hän tuumi itsekseen juostessaan kadunviertä.

Noin kilometrin päästä löytyi paikallinen kirjasto! Rika hurrasi mielessään ja asteli sisään etsimään remonttikirjoja.

Pian kirjasto alkoi täyttyä naapuruston muista asukkaista, ja sisään asteli myös muutama (eli yksi) komea mieskin.

"Hei. Nimeni on Rika Delin ja olen juuri muuttanut naapurustoon. Hauska tutustua!" Rika esittäytyi, mutta sai vastaukseksi vain hieman epämääräistä mutinaa, ja pian mies poistui paikalta.

Rika tuhahti loukkaantuneena ja vilkuili ympärilleen juttuseuran toivossa, mutta kaikki tuntuivat olevan kiireisiä, eikä Rika viitsinyt häiritä heitä.

Kirjaston jälkeen Rika suunnisti lähemmäs keskustaa ja kävi ruokakaupassa, sekä kirjakaupassa ja jälkimmäisestä ulos suunnistaessaan selvästikin käveli paikallisen juorukerhon ohi.
"Ai terve Anneli! Kuulitko jo tuoreimman jutun?"
"Minkä niistä?"
Rika naureskeli hieman itsekseen, ja jatkoi kierrostaan keskustan ohi.

Illan lähetessä hän huomasi ajautuneensa vastarannan kaatopaikalle. Innostuneena hän juoksi penkomaan roskakasoja.

"Öh... Onko tämä verta vai ruostetta?" hän pohti itsekseen löytäessään hieman epäilyttävän putken. Mielenterveytensä vuoksi hän päätti sen olevan ruostetta.

Muutaman tunnin jälkeen Rikan taskut pullottivat hyödyllisiä varaosia, ja hän kävi pesemässä kätensä huolellisesti kaatopaikan vessassa...

...minkä jälkeen hän löysi varastorakennuksesta jääkaapin. "Hei, täällähän on muroja!" Onkohan tuo nyt ihan viisasta syödä kaatopaikalta löytynyttä ruokaa?

Noh, tästä ateriasta huolimatta kellon lähetessä keskiyötä, Rika pyöräili kaatopaikalta löytämällään puoliksi hyväkuntoisella pyörällä kotia kohti leveä virne naamallan. Päivä oli ollut töykeitä ihmisiä lukuunottamatta mahtava! Oli mukavaa muuttaa vihdoin pois kotoa.

Yön pimeys syveni, mutta sitä Rika ei huomannut, sillä hän oli jo sujahtanut vilttiensä väliin leveä hymy kasvoillaan.

Ensimmäisen luvun loppu.

Toivottavasti pidit ensimmäisestä luvustani! Jätä toki kommentti, ne piristävät aina vaikka olisivatkin negatiivista palautetta. Ne myös kertovat, että luet tätä tarinaa, mikä taas nostaa motivaatiota ja mielialaa kummasti. Olen mahdollistanut anonyymikommentit, joten niiden jättäminen on helppoa ;)
        Kiitos kun luit!